Via Dolorosa

Seinäjoki. Lapua. Vimpeli. Kaustinen. Sievi. Ylivieska. Vihanti. Oulu. Yli-Ii. Pudasjärvi.

Ne jäi taakse. Ja tänään taakse tulee jäämään myös viimeinen välietappi, Ranua.

Nikon pyörän rengas on taas tyhjentynyt. Reisiin alkaa sattua niin perhanasti ja lisäksi polvet alkaa tuntua jo aika pahalta, mulla kun on nuo jalat vähän kierot. Toivottavasti ne nyt kestäis vielä nää viimeiset kilometrit. Kengätkin meni jo hajalle, mutta onneksi oli neula ja lankaa mukana.

Ranuan leirintäalueella uni kyllä maistui. Leirintäalueen pikasaunan ja makkaroiden jälkeen ihminen kyllä sammahti aika täysin. Ainut mikä välillä herätti oli viereisen eläinpuiston eläinten äänet. Paitsi sitten kello 6.45 kun aurinko päätti paistaa suoraan telttaan niin tukalasti että eihän siitä nukkumisesta enää mitään tullut.

Parin tunnin aamukoomailun jälkeen päästiin campingin ravintolaan kahville ja siitä mentiin tietenkin eläinpuistoon!!!

Kahvi on hyvää ja meininki jees

Eläimet oli kivoja ja piristys alkoi tuntua pikkuhiljaa koko kehossa. Kyllähän tästä vielä selvitään.

Koska olet sen arvoinen

Omenaa!

Sitten jyrähti ja tuli sellainen kiva pikku ukkonen suoraan päälle. Ja ai niin, pyörän kumi piti vielä vaihtaa...

Ja ai niin, pyöräreppu meni rikki. Jaa että tälleeköhän tää nyt sitten päättyy? Kismittää vaan eikä millään tee mieli lähteä polkemaan kaatosateessa. Mutta pakkohan sitä on.

Hyi märkää

Tahmeastihan se lähti. Kun vastaan tuli Rovaniemi 50 -kyltti, tuntui oikeasti jo siltä että ei tähän pysty enää. Lounastauolla meitä vastaan tuli kuitenkin veljeni Tommi ja tästä tuli taas uutta puhtia. Eihän se Rovaniemi enää kovin kaukana voi olla, kun Tommikin sieltä on tänne asti vastaan tullut.

Jeeee velipoika!

Ja siitä se pikkuhiljaa lähti. Rovaniemi 40, 30, 20 ja 10 kyltit viuhuivat ohi. Lopuksi vielä motivaatiota nosti aivan loppumatkasta reilun kilometrin pituinen, huima alamäki, jonka takana häämötti tuntureita.

Tuntureita!!

Simojoki

SIELLÄ SE ROVANIEMI ON!

Tuskien taival unohtui hetkeksi ja tuntui vain suurta riemua ja helpostusta.

660 kilometriä.

Me tehtiin se!

Ja lopuksi vielä ekstrana

VIDEO MEIDÄN YHDESTÄ KATUSOITTOBIISISTÄ

Kiitos! 

- Noora

Lapin kutsu

Viimeisiä kilometrejä viedään! Kroppa alkaa natista liitoksistaan ja pyöräkin vinkuu kun sikaa lahtais mut nyt ei ole aika luovuttaa.

Tuuloooooo!

Suunnittelemamme kuvankaunis jokivarsireitti paljastuikin jatkuvan vastatuulen, ylämäen ja paarmajengien koristelemaksi tuskien taipaleeksi. No eihän sitä voinut etukäteen tietää...

Niko 30km vastatuuliylämäen jälkeen 

Kello lähenteli kuutta kun selviydyimme ensimmäiselle huoltoasemalle ja ansaitun lepotauon jälkeen pyörä pyöri pikkusen kevyemmin kohti Pudasjärven kaupunkia.

"Iijoessa on voimaa" -muuan Tapio

Päivän pelastajana toimi tänään bändikaveri ja hänen vieraanvarainen perheensä, joka majoitti väsyneet matkailijat ja piti huolta hyvinvoinnistamme.

Aamulla lähdimme pirteinä kohti viimeistä katusoittopaikkaa Pudasjärven torille. Torilla oli hiljaista, mutta muutamat paikalla olevat ihmiset jäivät kuuntelemaan keikkaa ja olivat hyvin mielissään reissaavista soittajista. 

Torin stage

Pudasjärven keikka oli reissun selvästi koskettavin, kun paikallinen, nuorena auto-onnettomuudessa vammautunut mies tuli juttelemaan ja kertomaan tarinansa kaikkine ikävine käänteineen, mutta silti hän jaksoi nähdä asiat positiivisessa valossa ja musiikki oli selvästi hänelle tärkeä asia. 

Parin encore-toivekappaleen jälkeen olimme valmiita jatkamaan kohti Ranuaa ja virallista Lapin rajaa. Ensin kuitenkin piti käydä opettelemassa vessaetiketin alkeet paikallisessa kahvilassa.

Alku 75km pitkältä taipaleelta sujui erittäin sutjakkaasti ja aurinko sekä myötätuuli pitivät huolen matkustusmukavuudesta.

Iltapäivällä paahde ja paarmat alkoivat käydä ahnaammiksi, mutta siltikin aikaa löytyi rauhalliseen lounastamiseen ja kenkien korjaamiseen.

Maantiesuutaripalvelu Luoma Ky

Ja sitten n. 30km päivän tavoitteesta eli Ranua zoosta, se tapahtui, kuin vahingossa olimme polkaisseet itsemme Lappiin! Fiilis oli ylpeä ja siitä sitten mieli korkealla eteenpäin. 

Lapista alkoivat sitten myös ylämäet ja keho kävi loppumatkasta aika kovilla. Selvisimme kuitenkin viimein Ranualle ja molemmat olivat fyysisesti aika lopussa joten huoltotoimenpiteetkin tuntuivat työltä. Rengaskin tyhjeni Ranualla mutta nyt ei jaksa enää korjata. Huomiseen! Toivottavasti jaksamme perille...

-Niko

Oulusta Lapin rajamaille

Mihis me jäätiinkää? Ai niijjoo, Oulaisiin! No, juu, matka jatkui ja saipa se sadekkin meijjät lopulta kiinni. Ja tehtiin myös reissun eka, oikeesti surkea reittivalinta. Luultiin pääsevämme kivasti vähärekkaiselle maalais-idyllitielle, mutta todellisuudessa jouduttiin ajaan 15 kilometriä lähestulkoon pyöräilykelvotonta tietä sateessa. No eipä tullu rekkoja vastaan... Eikä sen puoleen ketään muutakaan.

Päästiin suht myöhään ja suht märkinä Vihantiin ja sijotettiin leirimme Kirkkojärven rantaan. Ja kun kerran valmiiksi märkiä oltiin niin käytiin vielä järvessä iltapesulla ja pyykillä.

Kirkkojärvi

Teltta oli märkä. Teltan sisällä oli märkää. Jalat oli märät. Makuupussi oli märkä. Yöllä sato ja aamulla pyykit oli edelleen märät. Meki oltiin märkiä.

Herättiin siinä seiskan pintaan siihen, että Vihannin kunnan puistotyöntekijät oli just sopivasti tullut ajelemmaan nurmikkoa. Jee...

Ei vituta ei

Ensi töiksemme etsittiin Vihannista kahvila, jossa tavattiin mukava fellow-jännätraveller. (Paitsi että se oli siitä kovempi ku me et se oli kuuskymppinen.)

Katusoiteltiin K-marketin ja S-marketin välissä, koska se tuntui olevan ainoa paikka missä oli ihmisiä. Huomas kyllä, että Vihannissa ei oltu moiseen totuttu, mutta kyllä meille muutama tyyppi tuli juttelemaan.

Kaksi kauppaa, yksi mies

Vihannin kirjasto (terkkuja äitille!!) josta katottiin loppureissun kartat

Sitte lähettiin kohti Liminkaa. Paitsi että pyörä kulki (taas) liian hyvin niin päätettiin sitte mennä suoraan Ouluun. 

Paitsi pidettiin me lounastauko Limingassa

Pointsit Oululle pyörätieverkoston laajuudesta!!!

Pakollinen toripolliisikuva

Päätettiin, että ollaan niin hyviä, että ollaan ansaittu kiinalaista ruokaa ja niinpä sitten haimme hieman luksusta elämäämme. Yövyttiin myöskin fiinisti Nallikarin leirintäalueella, vaikka hinta olikin aika suolanen (kuten merikin, heheh).

Merellinen henkistyminen

Tästä elämyksestä voimaantuneena oli hyvä käydä nukkumaan.

Seuraavana päivänä päätettiin mennä katusoitteleen Ouluun, vaikka se nyt ei meidän tutkimuskohderyhmään varsinaisesti kuulukkaan. Soittelu oli kivaa ja ihmiset jäi kuuntelemaan. Parhaita oli jammailevat lapset :)

Surffailija

Oulussa tapahtuu

Sitten matka jatkui kohti Yli-Iitä. Allekirjoittaneella tuntui olevan maha kipeä ja fiilis maassa. Pieni kahvitauko Kiimingissä piristi kuitenkin jonkin verran ja matka jatkui.

Kunnes...

N. 7 km päässä Kiimingin ABC:ltä rengas päätti posahtaa.

Voi ny........

No, juu, onhan meillä vararengas. Paitsi että sekin oli valmiiksi reikäinen.

No, onhan meillä paikkaussetti mukana. Kaikki paitsi paikkausliimaa. Jee... Viimeisenä oljenkortena yritettiin vielä teipata paikka kiinni jesarilla, että päästäis polkemaan edes takaisin Kiiminkiin, mutta sehän nyt ei toiminu sitten ollenkaan.

Mahtavaa jatkoa jo muutenkin masistelufiilispäivälle.

Niko sitten katsoi, että Kiimingissä on Halpa-Halli, josta luultavasti sais kumin. Ysiin auki, ja kello oli vartin yli kahdeksan. Niko lähti äkkiä polkemaan ja meikä tuli perässä pyörää taluttaen.

Olipas kyllä elämäni yksinäisimmät kilometrit, keskellä metsää eikä juuri ketään tullut vastaan.

No, siinä tunnin päästä Niko sitten tuli vastaan uuden kumin kanssa (ja muutaman ekstra-varakumin). Uuet kumit alle, äkkiä vähä ruokaa (tajuttiin ette olla syöty moneen tuntiin mitään) ja matka jatkuu.

Ja jostain mystisestä voimasta tuli ihan hirveen hyvä fiilis polkea. Motivaatio oli yhtäkkiä ihan huipussaan. Maisemat alko muistuttaa jo Lappia ja nähtiin kuus poroperhettä.

Poroperhe 1/6

Iijoki oli uskomattoman voimauttava näky väsyneille silmille

Puoli kaheltatoista yöllä, rikki, poikki ja väsyneenä (mutta huippufiiliksissä) päästiin perille Pahkalan kartanoon. Se on sellainen entisestä kyläkoulusta rempattu majatalo, joka oli kaiken lisäksi todella halpa.

Pienet asiat (kuten oikea sänky) tekee ihmisen onnelliseksi.

- Noora

Ylivieska Rock-city!

Helou helou! Kuuman kosteat kelit ovat hyväilleet matkaajien mieliä jo muutaman päivän ajan ja moraali oli korkea jatkaa kohti Toholampea, johon oli tarkoitus majoittua.

  Toholammen citymeijeri

Toholammelle päästyämme totesimme että kello on kahdeksan lauantai-iltana ja täällä ei ole ristin sielua. Meillä oli hyvä draivi polkea ja päätimme jatkaa vielä 20 km Sieviin asti ja etsiä sieltä baari, jossa voi katsoa illan pronssiottelun.

Poljinmme lähes satasta sieviin, ja hei, Pohjois-Pohjanmaa!!!

Sievin paikallinen, hyvä meininki - paska DJ

Villenranta

Suuren pettymyksen (Bra 1 - Ned 3) jälkeen löysimme paikallisten opastamana hienon pikkulammen, jonka ääreen oli hyvä leiriytyä ja saada hyvät unet.... Ellei Mopojonnet olis jaksanut pärräillä ympäri rantaa kello viiteen asti yöllä.

Aamulla fiilis oli korkealla vaikka yö olikin huonosti nukuttu, koska seuraavan yön saisimme nukkua ihka oikeassa sängyssä. Lähdimme pyöräilemään kohti Ylivieskaa aamupalan jälkeen ja matka sujui joutuisasti, koska matkaa oli rapiat 25km, eli melkein lepopäivä siis :)

Ylivieskassa meitä odotti matkan paras kohtelu. Huippumukavan ystävämme Anssin perhe osoittautui vieraanvaraiseksi vailla vertaa. Pääsimme heti saunaan ja sen jälkeen lähdimmekin Ylivieskan kierrokselle Anssin aarrekartan saattelemina. Illalla päätimme kaapata keittiön kiitokseksi kaikesta ihanasta kohtelusta ja loppuilta menikin kreikkalaisissa ja Mm- finaalitunnelmissa

Myllyranta oli Ylivieskan kauneimpia paikkoja.

Pahaa persikka-jalopenojätskiä! Not!

Hyvin nukutun yön ja melkoisen aamupalan jälkeen kävimme keskustassa katusoittamassa ja jatkoimme matkaa kohti Vihantia ja ehdimme Oulaisiin lounastauolle juuri ennen kaatosateen alkua.

Storm is coming...

Oulainen-city!! Ruokaa, lepoa ja matka jatkuu!

- Niko

Fiksausta & fiulumusiikkia

Jatketaanpas nyt sitten tuosta Nikon mystisestä lopetuksesta. Eli tosiaan Vimpelissä huomattiin, että Nikon pyörän takarengas vemppas suhteellisen reippaasti. Ja siis loppujen lopuksi koko pyörällä ei pystynyt polkea. Käveltiin sitte Vimpelin keskustasta muutama kilometri ja yritettiin löytää uimaranta yöpaikaksi. Löydettiin joku kämänen (vissiin veneille tarkoitettu) kivinen ranta ja pistettiin siihen leiri pystyyn. Siinä sitte yritettiin kattoa sitä pyörää, että josko se olis kotikonstein korjattavissa.


No ei ollu.


Ja veikatkaapa löytyykö Vimpelistä pyöräkorjaamoa... Nii. Yritettiin siinä sitten saada unta ja pohtia että mites tästä eteenpäin.

Huomenta melkein nukuttiin öööörr

Löydettiin sitten ystävämme internetin avulla, että Vimpelissä on Sportia! Myyjällä itsellä tosin ei ollut sopivaa pyörää, mutta hän soitti sitten jollekin kaverilleen, joka toi oman vanhan pyöränsä ja vaihtoi meille takapyörän. Jee! Hetkellisen toivottomuuden jälkeen toivo eli taas! Ja lämmin kiitos Vimpelin Sportialle ja hänen kaverilleen, ei jouduttukaan kääntymään kotiin.


Ja sitten, aaaa, katusoittamaan!!! Vimpelissä oli just sopivasti pikku markkinat ja koko kylä oli liikenteessä. Fiilikset oli huipussaan ja rahaa tuli huimasti. Oli oikeesti tosi kivaa ja ihmiset vaikutti pääasiallisesti tykkäävän. Plus meistä tehtiin kuulutus.

Pesispulla

Jeps, sitte puhelinten latausten jäläkeen matka jatkui. Kohti Kaustista!

Hihi

Tie oli semihuonossa kunnossa, mutta kyllä siinä eteen päin pääsi. Paarmoja, niitä piisas...

Lounastauko Patanassa

Maalaismaisemaa on hyvä polokee

Räyringin kylässä on Sale ja pankki, meno on kova, käytiin siä uimassaki

Ei kyllä ajettu ihan satasta

Päästiin sit illalla kasin pintaan Kaustisille ja sielähän oli ihan täys bileet päällä koska kansanmusafestarit. Pyörittiin hetki kaupungissa ja todettiin, että joka ikisessä metsäpläntissä lukee, että leiriytyminen kielletty.

Mentiin sitte leirintäalueelle bileväen keskelle.

Pikkuinen teltta isojen pahojen asuntoautojen keskellä

No, päästiinpähän oikeeseen suihkuun. 

Aamu lähti käyntiin Kaustisilla semikankeasti ja molemmilla oli vähän nuhanen olo (liekö Lappajärven sinilevät syynä). Mut nukuttiin hyvin!!

Aamupalapiknik

Laitettiin kamat kasaan ja mentiin etsimään soittopaikkaa, todettiin, että kaikilla on krapula koska ihmisiä oli aika vähän liikenteessä.

Fiulisteja

Soittopaikkan löytäminen osoittautu aika hankalaksi, koska ihmiset oli aika pitkälti pakkautunut festarialueelle. Siellä soittaminen taas olis ollut vähän tyhmää kun siellä oli tarjontaa jo ihan riittävästi.

Mentiin sit soittaan kävelykadun viereen nurmikolle. Ohikulkijoita oli aika vähän mutta meillä oli kivaa! 

Mutta niin, matkan on jatkuttava...

- Noora

Ps. Lisättiin Teresa meidän blogin tekniikkavastaavaksi. Kiitos Teresa!